Siivous /   Pihatyöt /   Pihakivien puhdistus ja hoito-ohjeet

Pihakivien puhdistus ja hoito-ohjeet

Pihakiviä on olemassa useita eri laatuja, tyypillisimmin pihakivet ovat betonista valmistettuja pihalaattoja, liuskekiviä tai sileäpintaisiksi hiottuja ns. mukulakiviä. Ylläpidon ja hoidon kannalta pihakivetystä voidaan pitää varsin helppohoitoisena ratkaisuna, sillä vuositasolla pihakivetyksen puhdistuksesta selviää tyypillisesti muutamalla harjauskerralla ja tarpeen vaatiessa yhdellä pesukerralla. Ohessa muutamia pihakivetyksen hoitoon liittyviä huomioita.

Pihakivetyksen puhdistus arkena

Pihakivien puhdistustarve riippuu pitkälti ympäristöstä, eli jos pihapiirissä on paljon puita ja puskia kulkeentuu pihakivetyksen päälle helposti lehtiä, neulasia ja muuta irtoroskaa. Kivetys on helppo puhdistaa tämän tyyppisestä irtoliasta joko yksinkertaisesti harjaamalla tai vaihtoehtoisesti lehtipuhallinta käyttämällä – mikäli ympäristö ei aseta esteitä puhaltimen käytölle. Tämän erikoisempia puhdistustoimia pihakivet eivät arkena tarvitse.

Pihakivien puhdistus pesemällä

Toisinaan pihakivien pintaan kertyy kaikenlaista likaa ja kasvustoa, jota ei saada poistettua pelkällä harjaamisella. Tällöin pihakivien peseminen on usein toimivin vaihtoehto. Pesu voidaan suorittaa joko vedellä ja karkealla harjalla tai painepesurin avulla. Painepesurin käytössä on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota käytettävän pesupaineen voimakkuuteen, sillä etenkin huokoiseksi muuttuneiden vanhojen betonilaattojen pinnat kärsivät helposti liian kovan pesupaineen käytöstä. Tämän lisäksi myös saumaushiekat saavat usein painepesurilta kyytiä.

Pihakivetysten pesuun on saatavilla myös biologisesti hajoavia puhdistusaineita, joiden pH-arvot ovat tyypillisesti 7-9 välillä. Joskus pihalaattojen puhdistukseen tarjotaan myös huomattavasti happamampia aineita (pH-arvo alle 5). Näin happamien aineiden käyttöä harkitessa tulee huomioida myös kivetyksen huolellinen huuhtelu (puhtaalla vedellä) toimenpiteen jälkeen, sillä happaman aineen jääminen pihakiven pinnalle haurastuttaa kiven pintaa melko varmasti.

Kun pihakiviä puhdistetaan pesemällä, voidaan työ käytännössä tehdä kevään ja syksyn välisenä aikana. Pääasia on että kivetys saa kuivua pesun jälkeen rauhassa, ilman pelkoa yöpakkasista.

Sammalta pihakivetyksellä

Sammal pystyy helposti leviämään pihakivetyksen saumoista myös itse laatan tai kiven päälle. Sammalta voidaan poistaa kivetykseltä edellä mainitun painepesurin avulla tai esimerkiksi teräsharjan kanssa. Joskus heikosti kiinnittynyt sammalmatto saadaan poistettua myös pelkkää karkeaa harjaa käyttämällä.

Öljytahrat kivetyksellä

Kuivuessaan öljy jättää pihakivetykselle ikävännäköisen tahran, jota voi olla vaikeaa poistaa. Käytännössä öljytahroista päästään parhaiten eroon, kun tahra imeytetään heti tuoreeltaan imukykyiseen kankaaseen (huom. tahraa ei pidä hangata vaan ainoastaan painella kevyesti) jo lopuksi tahriintunut kohta pestään puhtaaksi. Kuivumaan päässyttä tahraa voidaan aluksi kostuttaa vedellä, jonka jälkeen tahriintunutta kohtaa voidaan käsitellä emäksisellä puhdistusaineella. Lopuksi tahriintunut kohta pestään puhtaaksi. Öljytahrat eivät aina lähde pesun jälkeen kokokaan pois pihakivetyksestä, vaan tahrat poistuvat vasta ajanmittaan kulumalla.

Ruostetta ja kalkkia pihakivillä

Sadevesien mukana pihakivetykselle voi päätyä myös ruostetta, joka kuivuessaan värjää pihakivetyksen pintaa. Lisäksi pihakivien pintaan ilmestyä myös vaaleita laikkuja, jotka muodostuvat kun pihakivistä irtoaa kalkkia. Sekä ruoste että kalkki irtoavat tyypillisesti pesemällä. Ruostetta voidaan poistaa myös teräsharjan avulla, ja kalkin poistossa voidaan käyttää apuna happamia pesuaineita (ulkokäyttöön/materiaalille tarkoitettuja pesuaineita).

Muita ikäviä tahroja joita pihakivetykseltä voi löytyä

Edellä mainittujen tarhojen lisäksi pihakivetykseen voi välillä liimaantua kiinni myös purukumeja tai linnun ulostetta. Molemmissa tapauksissa painepesuri (kevyellä pesupaineella) hoitaa ongelman pois päiväjärjestyksestä. Pihakiveen kiinni tallottua purukumia ei välttämättä kannata lähteä kaapimaan irti metallilastaa käyttämällä, sillä lasta voi helposti naarmuttaa pihakiven pintaa.

Mitä pihakivetykselle ei kannata tehdä

Etenkin talvikunnossapidon aikaan on hyvä muistaa, että pihakivetykset ovat melko herkkiä kolhuille. Kävelyreiteille tulleita jääkokkareita ei siis kannata hakata irti rautalapion terällä – koska alla oleva pihakivi saattaa vaurioitua työn seurauksena. Betoniset pihakivet voivat myös haurastua jos jäätä poistetaan suolan tai kemiallisten sulatusrakeiden avulla. Tästä syystä lumen säännöllinen poisto ja hiekoitus ovat monesti suositelluimmat tavat varmistaa kulkureiteillä olevan pihakivetyksen kunto.

Löysitkö virheen tai haluatko muokata artikkelia? Lähetä parannusehdotuksesi artikkeliin